© Sami Nikkari
Iloiset Oppijat
Siperianhusky portin takana

Laki ja koulutusmenetelmät

Eläinsuojelulain (247/1996, 3 §, 6 §) mukaan "tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimelle on kielletty" ja "kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty".

Sota- ja poliisikoirien koulutus

Sota- tai poliisikoirien koulutusmenetelmien ensisijaisena valintaperusteet eivät ole välttämättä eettiset periaatteet. vaan koulutuksen tuloksellisuus ja kustannustehokkuus. Myös kaikkein vaativimpiin viranomaistehtäviin koulutettavien koirien, kuten sota- ja poliisikoirien, koulutus voidaan toteuttaa palkkion käytön (R+) ja palkkion mahdollisuuden poistamisen (P-) avulla (Yin 2014; kts. Prins). Operantti koulutus palkkion avulla mahdollistaa yhtäällä nopeamman ja siten halvemman koulutuksen, toisaalla sillä saavutetaan tuloksia, joita ei millään muulla tavalla ole mahdollista saavuttaa. Lopputuloksena on koira, jonka toimintakyky on aiempaa varmempaa äärimmäisissä stressitilanteissa. (Yin 2014.) Siksi onkin yllättävää, että tavallisten lemmikiksi otettujen kotikoirien koulutuksessa on joidenkin henkilöiden mielestä välttämätöntä käyttää fyysistä rankaisua ja pelottelua. Käsittämättömäksi asian tekee, että joidenkin mielestä erityisesti ruoan käyttö on pahin virhe, mitä voi tehdä koulutuksessa. Operantti ehdollistaminen palkkion, kuten ruoan, avulla ei tarkoita houkuttelua tai eläimen “namittamista”. Positiivinen ei myöskään tarkoita sallivaa. Mikäli olet kiinnostunut oppimaan tehokkaita ja samalla eläinystävällisiä ja kansainvälisiä koulutusmenetelmiä, on “Koirakon perustaidot” hyvä johdantokurssi uuden oppimisen tiellä. Lähteet http://drsophiayin.com/blog/entry/treattrain- training-helps-prepare-military-and-police-dogs- for-high-ri http://www.simonprins.com/index.html
Mikä sitten on kohtuuttoman ankaraa tai liian kovakouraista? Viime kädessä se ratkaistaan aina tuomioistuimessa. Laki antaa tässä kohtaa tulkinnanvaraa, mutta yleisesti ottaen lain tulkinnan tulisi perustua saatavilla olevaan tutkimustietoon. Eläinten oppimista on dokumentoitu tieteellisesti vuosikymmeniä. Lisäksi viime vuosien tutkimuksissa on keskitytty eläinten hyvinvointiin liittyviin seikkoihin, joissa erilaiset koulutustavat näyttelevät oleellista osaa. Jaakonsaaren ja Ojalan (2011, 171) mukaan koulutuksen ja kurin kohtuullisuutta tulee arvioida koirassa aikaansaatuun vaikutukseen ja siihen, onko sama toteutettavissa koiralle vähemmän haittaa ja kärsimystä aiheuttavalla tavalla. Nykyisin tiedetään että eläimen säikyttely tai sen fyysinen pakottaminen on täysin tarpeetonta kouluttamisen kannalta. Purkin heittämiselle tai sitruuna-, kuristus-, ym. pannoille löytyy paitsi eläinsuojelulain noudattamisen että lopputuloksen kannalta parempia menetelmiä. Eikö koiran pelottelu tai fyysinen rankaisu ole näin ollen laissa mainittua tarpeetonta kärsimyksen aiheuttamista, koska on olemassa eläinystävällisiä vaihtoehtoja? Miksi monet kuitenkin yhä säikyttelevät ja käyttävät fyysistä rankaisua omaan rakkaaseen lemmikkikoiraansa? Tämän hetkinen tieteellinen tieto tukee palkkion käyttöön perustuvia koulutusmenetelmiä. Fyysiseen rankaisuun perustuvia koulutusmenetelmiä voidaa pitää vanhentuneina ja koiran hyvinvoinnin kannalta suorastaan väärinä. (Jaakonsaari & Ojala, 2011, 215.) Eläinten pelottelu, alistaminen ja fyysinen rankaisu ovat oman aikansa tapoja. Ne ovat joiltain osin käytössä vieläkin niillä, jotka eivät muuta tapaa osaa tai eivät koe tarpeelliseksi sellaista opetella. Oman käytöksen muuttaminen voi tuntua turhalta - tai jopa pelottavalta - sillä miksi muuttaa sitä, minkä on kokenut toimivaksi tavaksi ja miten on toimittu jo vuosikymmeniä, vuosisatoja ellei jopa vuosituhansia? Koiraurheilussa voi pärjätä samoilla menetelmillä vuodesta ja koirasta toiseen, sillä monia koirarotuja jalostetaan koetulosten mukaan ja itse kokeet sisältävät vain vähän - jos lainkaan - muutoksia vuosikymmenenkään aikana. Uuden, koiraystävällisen koulutustavan oppiminen ja omaksuminen vaatii todennäköisesti enemmän viitseliäisyyttä kuin fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavat koulutustavat (Jaakonsaari & Ojala, 2011,171). Kysymys ei ole siitä, etteivätkö jotkin keinot saattaisi myös toimia ja etteikö niillä saataisi esim. koiran haukkuminen lakkaamaan. Käyttäytymisen lopettaminen onnistuu keneltä tahansa ilman minkäänlaista tietotaitoa kouluttamisesta tai oppimisesta. Ehkäpä sen vuoksi erilaisten rankaisumahdollisuuksien pohdinta on monille ensimmäinen vaihtoehto haluttaessa vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Kun mietitään mikä on tarpeetonta kivun tuottamista ja liian kovakouraista käsittelyä, on kysymys paitsi laista, myös jokaisen omasta henkilökohtaisesta moraalista. Meille koirat ovat perheenjäseniä ja rakkaita ystäviämme. On ollut täysin itsestäänselvyys, että niiden koulutus tapahtuu palkkion avulla vaikka se on vaatinut - ja vaatii edelleen - viitseliäisyyttä ja vaivannäköä. Uuden oppiminen on ollut kuitenkin kaiken vaivannäön arvoista. Nykyisin on tarjolla lukuisia erilaisia koirankoulutusta käsitteleviä kirjoja tai koirien kouluttamisesta kertovia ohjelmia. Näiden joukossa on myös niitä, joiden tarjoamat koulutusmenetelmät eivät ole Suomen eläinsuojelulain mukaisia. Myös koulutuspalveluja tarjoavien toimijoiden valinnassa tulee olla kriittinen - tällä hetkellä kuka tahansa voi kutsua itseään ammattitaitoiseksi kouluttajaksi. (Jaakonsaari & Ojala, 2011, 215.) Kouluttajan, koulutuskirjan tai -ohjelman valinnassa auttavat eläinsuojelulaki, tutkimustieto ja oma moraalikäsitys. Apuna voi käyttää myös Suomen Eläintenkouluttajat ry:n laatimaa listaa hyvän kouluttajan tunnusmerkeistä.

Lähteet

Eläinsuojelulaki. 4.4.1996/247. Viitattu 5.7.2014. Saatavilla http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247 Jaakonsaari, T. & Ojala, A. 2011. Koiranomistajan oikeusopas. Helsinki: Tammi

Eläinsuojelulaki

3 §, 1 momentti “Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheutt- aa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläi- mille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edis- tettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysio- logiset tarpeet ja käyttäyty- mistarpeet.”